"Jean Maroux. Katsokaas, tässä on laillisesti todistettu jäljennös avioliittosopimuksestanne Jean Marouxin kanssa, ja se avioliitto on mainittuna sivilirekisterissä, kuten tästä toisesta paperista käy ilmi."
Véronique katseli hämmästyneenä don Luisia.
"Mutta minkätähden… minkätähden tuo nimi?"
"Minkätähden? Sentähden, että poikanne nimenä ei enää ole d'Hergemont, joka muistuttaisi menneistä tapauksista, eikä Vorskikaan, joka loihtisi esille kavaltajan nimen. Tässä on ote hänen, François Marouxin, syntymätodistuksesta."
Véronique toisti punehtuneena ja hämmentyneenä:
"Mutta miksi valitsitte juuri tuon nimen?"
"Se näytti minusta mukavalta Françoisille. Sama sukunimi on Stéphanella, jonka lähellä François saa vielä kauan elää. Voidaan sanoa, että Stéphane oli miehen sukulainen, ja se selittää teidän kaikkien kiintymyksenne toisiinne. Sellainen on minun suunnitelmani. Siinä ei ole mitään vaaran mahdollisuutta, sen vakuutan. Kun ollaan tällaisessa selvittämättömässä ja tukalassa tilanteessa, täytyy käyttää erikoista menettelyä ja turvautua jyrkkiin ja, myöntäkäämme, hyvin vähän laillisiin toimenpiteisiin. Niin olenkin arkailematta tehnyt, koska minulla onneksi on keinoja käytettävissä, jotka eivät olekaan kaikkien ulottuvilla. Hyväksyttekö hommani?"
Véronique painoi päänsä alas.
"Kyllä, kyllä", virkkoi hän.
Don Luis nousi puoliksi.