"Onko siis", kysyi Patrice hiukan ivallisesti, "olemassa kivi, joka voi luonnollisella tavalla parantaa ja vahvistaa? Ja onko se kivi tuo Kivijumala?"
"Ei ole mitään erikoista kiveä. Mutta on kiviä, kivimöhkäleitä, kallioita, kalliomäkiä ja kallioisia vuoria, joiden erilaisissa kivennäiskerrostumissa on uraanioksiideja, hopeaa, lyijyä, vaskea, nikkeliä kobolttia ynnä muuta. Ja näiden metallien joukossa erittyy muutamista säteilyä, jolla on erikoiset ominaisuudet ja jota sanotaan radioaktiivisuudeksi. Ne kerrostumat tai suonet ovat uraanipihkaa, jota Euroopassa tuskin tavataan muualla kuin pohjois-Böömissä, missä sitä kaivetaan Joachimsthalin pienen kaupungin lähettyvillä… Ja nämä radioaktiiviset ainekset ovat uraniumia, thoriumia, heliumia ja käsittelemässämme tapauksessa varsinkin…"
"Radiumia", lisäsi François.
— Sinäpä sen sanoit, poikaseni, radiumia juuri. Radioaktiivisuuden ilmiöitä on vähän kaikkialla ja niitä voi sanoa esiintyvän koko luonnossa, kuten esimerkiksi lämpimien terveyslähteiden hyväätekevänä vaikutuksena. Mutta varsinaisilla radioaktiivisilla aineksilla on määrätymmät ominaisuudet. Niinpä emme saata epäillä, että radiumin säteily ja eritteet vaikuttavat kasvien elämään, ja sitä voisi verrata sähkövirran vaikutukseen. Molemmissa tapauksissa ravintokeskuksen kiihoitus edistää kasville tarpeellisten ainesten sulautumista ja jouduttaa sen kasvamista.
— Samaten on epäilemätöntä, että radiumin säteily voi fysiologisesti vaikuttaa eläviin kudoksiin aiheuttaen niissä enemmän tai vähemmän tähdellisiä muutoksia, hävittäen eräitä soluja tai edistäen toisten solujen kehittymistä sekä samalla johtaen koko kasvamistoimintaa. Radiumiterapia on tuottanut joko täydellisen tai osittaisen parantumisen monilukuisissa nivelreumatismin tapauksissa, hermokivuissa, mätähaavoissa, rohtumissa, kasvaimissa ja vihoittelevissa arvissa. Sanalla sanoen on radiumilla varsin tehokas tauteja parantava voima.
"Te siis", virkkoi Stéphane, "pidätte Kivijumalaa…"
"Radiumia sisältävänä uraanipihkan möhkäleenä, joka on kotoisin Joachimsthalin kerrostumista. Olin jo kauan tuntenut böömiläisen tarun ihmekivestä, joka riistettiin vuoren kupeesta, ja ollessani matkalla siellä päin näin kiven jättämän tyhjän kuopankin. Se vastaa jokseenkin tarkasti Kivijumalan mittasuhteita."
"Mutta", huomautti Stéphane, "radiumiahan tavataan kallioissa vain perin pieninä hiukkasina. Ajatelkaahan, että tuhannenneljänsadan tonnin ainesmäärästä ei kaikilla huuhteluilla ja suodatuksilla loppujen lopuksi voida eristää enempää kuin yksi gramma radiumia. Ja te otaksutte Kivijumalalla, joka painaa korkeintaan kaksi tonnia, olevan ihmeellisen voiman…"
"Mutta se sisältääkin ilmeisesti melkoisen määrän radiumia. Luonto ei ole sitoutunut kitsauteen tai radiumia miedontamaan. Se on voinut — ja sellainen on sen oikku ollut — kasata sitä Kivijumalaan kyllin auliisti, jotta Kivijumala voi synnyttää noita näennäisesti tavattomia ilmiöitä, jotka tunnemme… Laisinkaan ottamatta lukuun sitä seikkaa, että asiassa on rahvaanomaista liioittelua."
Stéphane näytti yhä enemmän uskovan tätä selitystä. Hän virkkoi kuitenkin vielä: