"Miksi odottaisimme? Jos on jotakin tapahtunut, jos joku vaara uhkaa, niin se uhkaa priiorintalossa…"
"Se on totta, rientäkäämme."
He kiirehtivät askeleitaan aavistaen pahaa ja lähtivät sitten ilman aihetta juoksemaan. Niin suuresti kiihtyi heidän pelkonsa todellisuuden lähestyessä.
Luoto kapeni jälleen, ja tien sulki matala kiviaita, joka oli talon alueen rajana. Sillä hetkellä kuultiin huutoja, jotka tulivat suoraan asunnosta.
Honorine huudahti:
"Siellä kutsutaan! Kuulitteko? Naisen huutoja… keittäjättären…
Marie le Goffin…!"
Hän ryntäsi ristikkoportille ja tarttui avaimeen, mutta niin kömpelösti, että sai lukon epäkuntoon eikä voinutkaan avata.
"Murtuneen kohdan yli!" käski hän… "Tuolta oikealta…!"
He hyökkäsivät sinne, kiipesivät kiviaidan yli ja riensivät raunioiden täyttämää niittyä pitkin, missä mutkikas ja huonosti raivattu polku tuon tuostakin katosi mateleviin murattiköynnöksiin ja sammaliin.
"Nyt olemme perillä!" huohotti Honorine. "Me pääsemme sinne!"