"Ja sitten, matami Honorine?"
"Sitten sinä olet vapaa ja toiset myös. Voitte kerätä tavaranne ja lähteä tiehenne."
"Mutta te, matami Honorine?"
"Minullahan on moottoriveneeni. Ei tarvita mitään lisäpuheita. Asia on kai sovittu?"
"Sovittu on. Vain yksi yö vielä. Mutta ei suinkaan tästä huomiseen vain tapahdu mitään uutta…?"
"Kaiketi ei… ei suinkaan… Mene, Corréjou… Riennä! Äläkä millään muotoa sano toisille, että Maguennoc on kuollut. Muutoin ei niitä voisi enää pidätellä."
"Sen lupaan, matami Honorine."
Merimies lähti kiireesti.
Tuntia myöhemmin saapui kaksi Archignatin sisarta, vanhoja, kuivia ja luisevia, noita-akan näköisiä olentoja, joiden mustilla samettisiivillä varustetut myssyt olivat likaiset ja tahraiset. Honorine kannettiin hänen omaan huoneeseensa, joka oli saman kerroksen vasemman siiven päässä.
Yövalvonta ruumiiden ääressä alkoi.