"Sitä ei paineta."
"Se painetaan", väitti Beautrelet ja nousi nopeasti.
Vihdoinkin seisoivat nyt nuo kaksi miestä vastatusten. Minusta tuntui kuin olisi puuhattu painia, kuin haparoitaisiin toistensa vyötäreitä. Äkillinen tarmon leimahdus sai Beautreletin tuleen ja liekkiin. Näytti siltä kuin olisi kipinä sytyttänyt häneen uusia tunteita, rohkeutta, turhamaisuutta, taistelun huumausta, vaaran hurmiota.
Lupinin säihkyvät silmät ilmaisivat kaksintaistelijan iloa, kun vihdoinkin saa mitellä miekkoja vihatun vastustajansa kanssa.
"Oletteko jättänyt kirjoituksen ladottavaksi?"
"En vielä."
"Onko se teillä mukananne?"
"Niin typerä minä en ole. Siinä tapauksessa ei sitä minulla enää olisi."
"Miten siis?"
"Se on eräällä toimittajista, suljettuna kaksinkertaiseen kirjekuoreen. Jos en ole lehden toimituksessa ennen puoltayötä, antaa hän sen latoa."