"Tahdon rauhaa! Pysyköön kukin asemillaan ja hoitakoon omat asiansa."
"Toisin sanoen, te saatte tehdä murtovarkauksia kuinka tiheään tahansa, ja minun pitää palata opintoihini."
"Opintoihinne tahi miten tahdotte, se ei kuulu minuun. Mutta teidän pitää antaa minun olla rauhassa... minä tahdon olla rauhassa."
"Millä tavalla minä teidän rauhaanne nykyään häiritsen?"
Lupin tarttui kiivaasti hänen käsiinsä.
"Sen tiedätte itse parhaiten! Älkää tekeytykö tietämättömäksi! Teillä on nykyään tiedossanne salaisuus, joka on minulle mitä tärkein. Teillä oli oikeus arvata se salaisuus, mutta teillä ei ole mitään oikeutta julkaista sitä."
"Oletteko varma siitä, että tiedän sen?"
"Te tiedätte sen, siitä olen varma; päivä päivältä, tunti tunnilta olen seurannut ajatustenne ja tutkimustenne kulkua. Juuri silloin kun Brédoux teitä haavoitti, olitte aikeissa ilmaista kaikki. Huolissanne isästänne olette sitten lykännyt paljastustenne tekemistä. Mutta tänään tämä lehti lupaa julkaista ne palstoillaan. Kirjoitus on valmiiksi laadittu. Tunnin kuluttua se on ladottu. Huomenna se painetaan."
"Aivan oikein."
Lupin nousi seisaalleen, huitaisi ilmaa kädellään ja huudahti: