"Ei suinkaan", vastasi rouva hyvin hämmästyneenä; "siitä ei ollut ainoatakaan lehteä poissa".
"Kuitenkin on siitä revitty..."
"Mutta kirja oli minun kamarissani koko yön."
"Entä aamulla?"
"Aamulla toin itse sen alas, kun herra Massibanin ilmoitettiin saapuneen."
"Siispä —?"
"En voi käsittää... paitsi jos... mutta ei..."
"Kuinka?"
"Georges... poikani... tänä aamuna... leikki kirjalla."
Hän kiirehti ulos, kintereillään Beautrelet, Massiban ja parooni. Poika ei ollut huoneessaan. Häntä haeskeltiin kaikkialta. Vihdoin tavattiin hänet linnan takalistolla kisailemassa. Mutta nuo kolme näyttivät niin kiihtyneiltä ja tekivät hänelle kysymyksiä niin käskevällä äänellä, että hän pillahti itkuun.