"Oh, se on aivan yksinkertaista. L'Aiguille creuse merkitsee..."
Huoneeseen astui palvelija.
"Kirje armolliselle rouvalle..."
"Mitä? Postihan on jo käynyt."
"Eräs poika antoi tämän minulle."
Rouva de Villemon avasi kirjeen, luki ja painoi kätensä sydämelleen, pyörtymäisillään, kauhistuksesta valjuksi valahtaneena.
Paperi oli pudonnut lattialle. Beautrelet otti sen ja edes lupaa kysymättä luki vuorostaan:
"Vaietkaa... muutoin ei poikanne enää herää."
"Poikani... poikani..." sopersi onneton äiti niin voipuneena, ettei edes voinut mennä lemmikkiänsä suojelemaan vaaralta.
Beautrelet tyynnytti häntä.