"En. En ole teitä milloinkaan nähnyt."
"Enhän minäkään teitä. Mutta muistelkaa... Minunkin kuvani on ollut varsin useastikin lehdissä... No, tiedättekö nyt?"
"En."
"Sherlock Holmes."
Se oli omituinen kohtaus. Ja se merkitsi myös paljon. Nuori mies oivalsi heti sen tärkeyden. Heidän vaihdettuaan joitakuita kohteliaisuuksia hän virkkoi Holmesille:
"Olette kai täällä... hänen vuokseen?"
"Niin."
"Siispä... siispä luulette, että meillä on mahdollisuuksia tällä seudulla?"
"Olen varma siitä."
Beautreletin ilo siitä, että Holmes oli samaa mieltä kuin hän, ei ollut ihan häiriintymätön. Jos englantilainen pääsisi perille, olisi voitto jaettava, ja kuka tietää, vaikkapa tuo ehtisi hänen edelleen?