Taivaan sini tummui. Iltatähti heloitti ihmeellisen loistavana, sitten syttyi useampia tähtiä, vielä arasti.
Ja Beautrelet sulki äkkiä silmänsä ja painoi käsin otsaansa kuin kouristuksen tempomana. Tuolla — oih, hän pelkäsi kuolevansa ilosta, niin rajusti paisutti mielenliikutus hänen sydäntänsä — tuolla, Etretatin Neulan latvapuolessa, jonka yllä kalalokit kaartelivat, tunkeusi hiukan savua jostakin raosta, ikäänkuin näkymättömästä savutorvesta, leijaillen hitaina kiehkuroina hämyn hiljaiseen ilmaan.
[YHDEKSÄS LUKU]
Etretatin Neula oli ontto!
Luonnonilmiökö? Sisäisten sortumienko aiheuttama koverrus vaiko kiehuvan meren tai syövyttävien sateiden huomaamatonta työtä? Vai ihmistenkö yli-inhimillistä toimintaa — gallialaisten, kelttien, ehkäpä esihistoriallisten olentojen?
Kysymystä on epäilemättä mahdoton ratkaista. Ja mitä sillä olikaan väliä? Tärkeintä oli se, että Neula oli ontto.
Neljän- tai viidenkymmenen metrin päässä siitä mahtavasta luonnon rakentamasta kivikaaresta, jolla on nimenä La Porte d'Aval, Läntinen portti, ja joka pistäytyy kalliorannan ylänteestä kuin jättimäinen puun oksa, juurehtien vedenalaisissa kallioissa, kohoaa suunnaton kalkkikiven kartio, ja tämä kartio on vain sisäisen ontelon kuorena!
Tyrmistyttävä havainto! Kuten Lupin, oli nyt myöskin Beautrelet löytänyt ratkaisun siihen suureen arvoitukseen, joka oli periytynyt enemmän kuin kahdenkymmenen vuosisadan halki! Ratkaisun mitä tärkeimmän sille, joka oli sen tiennyt muinoin, etäisimpinä aikakausina, jolloin raakalaisparvet samoilivat kautta vanhan maailman! Loihtulauselman, joka avaa kyklooppiluolan kokonaisille vihollista pakeneville heimoille! Salaperäisen sanan, joka vartioitsee mitä turvallisimman suojapaikan ovea! Ihmesanan, joka antaa vallan ja voiton!
Caesar kykenee anastamaan Gallian, koska tietää tämän sanan. Normandialaiset pääsevät maan herroiksi, koska tuntevat sanan, ja tätä lähtökohtaa käyttäen he sitten valloittavat naapurisaaret, Sisilian, Idän, Uuden maailman!