Ilmeisesti meren puolelta. Oli nähtävästi merelle päin joku aukko, johon joinakuina vuorokauden aikoina pääsi veneellä.

Mutta maan puolelta?

Aina kello kymmeneen asti illalla lojui Beautrelet tuolla jyrkänteen kaltaalla silmät suunnattuina pyramidin mustaan möhkäleeseen, aprikoiden, koko ajatuskyky terittyneenä.

Sitten hän läksi alas Etretatiin, valitsi yksinkertaisimman majatalon, söi illallista, meni huoneeseensa ja otti salakirjoituksen esille.

Nyt oli hänelle vain lapsenleikkiä tarkoin määrätä sen sanamuoto. Hän havaitsi oitis, että Etretat sanan kolme ääntiötä olivat ensimmäisellä rivillä, oikeassa järjestyksessä ja tarvittavien välimatkojen päässä. Tämä ensimmäinen rivi tuli siten kuulumaan:

e . a . a . . etretat . a . .

Mitä sanoja saattoi olla Etretatin edellä? Todenmukaisesti sanoja, jotka osoittivat Neulan aseman kylään nähden. Mutta Neula kohosi vasemmalla, lännessä... Hän mietiskeli, ja muistaessaan, että rannikkolaiset nimittivät länsituulta aval-tuuleksi ja että läheisellä kiviholvilla juuri oli nimenä Porte d'Aval, hän kirjoitti:

En aval d'Etretat . a ..

Toinen rivi oli se, jolla sana Demoiselles esiintyi, ja nähdessään, että sen sanan edellä olivat kaikki ne ääntiöt, jotka ovat sanoissa la chambre des, hän merkitsi muistiin kaksi lausetta:

En aval d'Etretat — La chambre des Demoiselles.