Kolmas rivi oli vaikeampi, mutta kauan hapuiltuaan hän muisti Fréfossén linnoituksen perustalle rakennetun linnasen lähellä La Chambre des Demoisellesia, ja nyt oli hänellä salakirjoitus melkein valmis:
En aval d'Etretat — La Chambre des Demoiselles — Sous le fort de Fréfossé — L'Aiguille creuse.
"Etretatin länsipuolella — Neitien kamari — Fréfossén linnoituksen alitse — Ontto neula."
Siinä olivat nuo neljä tunnuslausetta, ne tärkeät, yleiset tunnuslauseet, jotka oli tunnettava. Niiden opastuksella lähdettiin Etretatin länsipuolitse Neitien kamariin, kuljettiin kaiken todennäköisyyden mukaan Fréfossén linnoituksen alta ja tultiin Onttoon neulaan.
Millä tavoin? Niiden mittojen ja ohjeiden nojalla jotka esiintyvät neljännessä rivissä:
Siinä olivat ilmeisesti yksityiskohtaisemmat kaavat, tarkoitetut vihjaamaan lähtökohdan ja tien Neulaan.
Beautrelet otaksui heti — ja hänen oletuksensa oli loogillinen johdelma salakirjoituksesta —, että jos todellakin oli olemassa suoranainen yhteys mantereen ja neulaobeliskin välillä, niin tämän maanalaisen käytävän täytyi lähteä Neitien kamarista, kulkea Fréfossé-linnoituksen alitse, painua kohtisuorasti sata metriä korkeita rantakallioita alas ja meren pohjan alla kulkevaa tunnelia myöten johtaa Onttoon neulaan.
Maanalaisen käytävän aukko? Eikö se ollut noiden kahden niin selvästi hakattujen kirjainten D:n ja F:n luona, jotka ilmaisivat sen, vieläpä kenties jonkun nerokkaan koneiston avulla päästivätkin siihen?
Koko seuraavan aamupäivän Isidore kuljeskeli Etretatissa ja pakinoitsi kaikkien ihmisten kanssa, yrittäen kerätä joitakuita hyödyllisiä tietoja. Ehtoopäivällä hän kapusi ylös rantakallioille, Merimiespuvussaan hän oli tekeytynyt vielä nuoremmaksi ja näytti kaksitoistavuotiaalta pojalta liian lyhyine nousuineen ja sinimekkoineen.