"Vihdoinkin!" huudahti Beautrelet, joka tunsi noin kovan taistelun jälkeen tosiaankin tarvitsevansa apulaista.
Hän hypähti ylös kädet ojossa. Ganimard tarttui niihin, tähysteli häntä hetken ja sanoi:
"Te olette mies kerrassaan!"
"Pyh", vähitteli toinen, "sattuma on minua auttanut".
"Häneen nähden ei ole olemassa mitään sattumaa", vakuutti apulaispäällikkö, joka Lupinista aina puhui juhlallisella äänellä ja hänen nimeänsä mainitsematta.
Hän istuutui.
"Olemme siis saaneet hänet kiinni?"
"Kuten hänet on jo kaksikymmentä kertaa kiinni saatu", nauroi Beautrelet.
"Niin, mutta nyt..."
"Nyt on asian laita tosiaankin hiukan toinen. Me tunnemme hänen turvapaikkansa, hänen linnoituksensa, sanalla sanoen sen, mikä Lupinista tekee Lupinin. Hän voi päästä karkuun. Mutta Etretatin Neula ei voi."