"Lempo."
Ganimard alensi äänensä.
"Beautrelet, minä tulen Élysée-palatsista. Tätä asiaa pidetään valtiosalaisuutena, ja perin tärkeänä. On vakavia syitä tämän varustuksen pitämiseen tietymättömissä... ennen kaikkea sotilaallisia syitä... Siitä voi sukeutua muonituskeskus, uudenlaisten räjähdysaineitten tai vasta keksittyjen ampuma-aseitten talletuspaikka... mitäpä minä tiedän? Ranskan salainen asevarikko."
"Mutta kuinka toivotaan voitavan säilyttää moinen salaisuus? Muinoin se oli vain yhden miehen, kuninkaan, hallussa. Nyt on meitä jo moniaita asiasta perillä, Lupinin joukkueesta puhumattakaan."
"No, kunhan saataisiin vain viiden tai kymmenenkin vuoden vaitiolo... Ne viisi vuotta voivat olla... pelastus."
"Mutta tämän linnoituksen, tämän vastaisen asevarikon valtaamiseksi on siihen hyökkäys tehtävä, Lupin sieltä häädettävä. Eikä tuo käy päinsä ilman hälinää."
"Tietenkin arvataan yhtä ja toista, mutta ei saada varmaa tietoa. Ja yrittäähän pitää."
"Olkoon menneeksi. Mikä on suunnitelmanne?"
"Sen kerron lyhyeen. Ensinnäkään ette te ole Isidore Beautrelet, eikä myöskään enää ole kysymys Lupinista. Te pysytte etretatilaisena poikana, joka kuljeskellessaan on nähnyt miehiä kapuavan ylös maanalaisesta käytävästä. Tehän luulette, että kallioon on hakattu portaat ylhäältä alas?"
"Niin, tuollaisia portaita on pitkin rannikkoa useampia. Onpa Etretatin oikealla puolella Bénouvillen edustalla näytetty minulle Pirunportaita, jotka ovat kaikille kylpijöille tutut. Enkä edes puhukaan niistä kolmesta tai neljästä tunnelista, jotka ovat kalastajille aiotut."