"On, Herra nähköön. Parhaillaan on Havressa torpeedovene. Sähköteitse annettuani sille määräyksen saapuu se ilmoitettuna aikana Neulan läheisyyteen."
"Kylläpä Lupin siitä ylpistyy! Torpeedovene... Niin, herra Ganimard, huomaanpa teidän nähneen ennakolta kaikki. Tarvitsee vain ryhtyä yritykseen. Milloin teemme ryntäyksen?"
"Huomenna."
"Yöllä?"
"Keskellä kirkasta päivää, meri kun nousee kymmenen aikaan."
"Mainiota."
Beautreletin näennäisen iloisuuden alla piili todellista tuskaa. Aamuun asti hän ei päässyt uneen, hautoen vain mielessään mitä mahdottomimpia suunnitelmia.
Hänestä erottuaan läksi Ganimard kymmenen kilometrin päässä Etretatista sijaitsevaan Yportiin, missä varovaisesti oli sopinut tapaavansa väkensä. Siellä hän vuokrasi kaksitoista kalastajavenettä muka toimittaakseen luotauksia pitkin rannikkoa.
Neljännestä vailla kymmenen hän kahdentoista vankan miehen seurassa tapasi Isidoren tiellä, joka nousi kalliorannalle.
Täsmälleen kello kaksitoista he saapuivat muurin edustalle. Se oli ratkaiseva hetki.