Sytyttämiensä lyhtyjen valossa he näkivät sen olevan holvattu; holvi, kuten lattiakin, oli kauttaaltaan katettu tiilillä.
He marssivat muutaman sekunnin, kunnes äkkiä tapasivat portaat.
Beautrelet laski viisiviidettä tiiliastuinta, joita pitkällinen poljenta oli keskeltä hiukan hivutellut.
"Tuhat tulimaista!" noitui Ganimard, joka kulki etunenässä ja äkkiä pysähtyi kuin johonkin esteeseen törmänneenä.
"Mikä hätänä?"
"Ovi."
"Hitto", jupisi Beautrelet sitä katsellen, "eikä helppo murtaa. Rautamöhkäle kerrassaan."
"Olemmepa kiikissä", virkkoi Ganimard; "eihän siinä ole edes lukkoa".
"Ei tosiaankaan. Se herättää minussa toivoa."
"Miten niin?"