"Ovi tehdään avattavaksi, ja koska tässä ei ole lukkoa, niin on olemassa joku salainen tapa sen avaamiseksi."
"Ja koska me emme tunne tuota salaisuutta..."
"Minä otan siitä selon."
"Millä tavoin?"
"Salakirjoituksen avulla. Neljännellä rivillä ei ole muuta tehtävää kuin selittää esiintyviä vaikeuksia. Ja ratkaisu on verrattain helppo, koska sitä ei ole kirjoitettu harhaannuttamaan, vaan auttamaan niitä, jotka etsivät."
"Verrattain helppo! Minäpä en ole samaa mieltä", huudahti Ganimard, joka oli ottanut esille salakirjoituksen. "Luku 44 ja vasemmassa alakulmassa pisteellä merkitty kolmio, se on jokseenkin hämärää."
"Ei suinkaan. Tarkastakaahan ovea. Näette että se on kaikissa neljässä kulmassaan lujitettu kolmiomaisilla rautaheloilla, jotka ovat kiinnitetyt isoilla nauloilla. Tarttukaa vasemman alakulman kolmioon ja painakaa tämän vasemman alakärjen naulankantaa... On yhdeksän mahdollisuutta kymmenestä, että osaamme oikeaan."
"Kymmenes mahdollisuus voitti", vastasi Ganimard yritettyänsä.
"Siispä on syynä luku 44..." Miettivästi jatkoi Beautrelet hillityllä äänellä: "Katsotaanpa... Te ja minä seisomme kumpainenkin alimmalla porrasaskeleella... niitä on 45... Miksi 45, kun salakirjoituksen numero on 44?... Sattumusko? Ei... Koko tässä jutussa ei ole kertaakaan ollut mitään sattumusta, ainakaan tarkoittamatonta. Ganimard, olkaapa hyvä ja nouskaa askelta ylemmä... Kas niin, pysykää nyt siinä 44. astuimella. Ja nyt minä painan naulankantaa... Ja jos koneisto ei nyt lähde käyntiin, niin minä olen matti."
Jyhkeä portti kääntyi tosiaankin saranoillaan. Hyvin tilava ontelo avautui heidän katseilleen.