Toinen ovi totteli kuten edellinenkin. Heidän edessään oli nyt pitkä tunneli, jota siellä täällä valaisi holviin ripustettu lyhty. Seinistä valui vettä, ja pisaroita ropsahteli maahan; kulun helpottamiseksi olikin sen vuoksi holvi päästä päähän varustettu oikealla puisella jalkakäytävällä.
"Nyt käymme meren alle", huomautti Beautrelet. "Tuletteko mukaan, Ganimard?"
Vastaamatta eteni apulaispäällikkö puukäytävää pitkin tunneliin ja seisahtui erään lyhdyn kohdalle, ottaen sen alas.
"Lyhdyt kenties ovat Keskiajalta, mutta valaistuskeino on nykyinen. Nuo herrat käyttävät auerlamppuja."
Hän jatkoi matkaansa. Tunneli vei toiseen avaraan luolaan, jossa näki edessään ylöspäin johtavien portaitten alimmat astuimet.
"Nyt alkaa neulaan nouseminen", virkkoi Ganimard; "tämä käy vakavammaksi hommaksi".
Mutta eräs hänen miehistään huusi hänelle:
"Herra apulaispäällikkö, tuolla vasemmalla on toiset portaat."
Ja heti jälkeenpäin he havaitsivat oikealla kolmannet.
"Hitto", mutisi apulaispäällikkö, "asema mutkistuu. Jos lähdemme tätä kautta, niin nuo pakenevat toisaalta."