"Arsène Lupin säätää Ranskalle kaikki Onton neulan aarteet sillä ainoalla ehdolla, että aarteet säilytetään Louvren museossa, saleissa, joilla tulee olla nimenä 'Arsène Lupinin salit'."
"Ja nyt on omatuntoni rauhassa", hän sanoi. "Ranska ja minä olemme kuitit."
Hyökkääjät kävivät yhä kiivaammin ovea vastaan. Yksi ovilaudoista irtautui; käsi kuroittausi sisään ja hapuili lukkoa.
"Hitto vieköön", huudahti Lupin, "tuo Ganimard ääliö on kerrankin saavuttamaisillaan päämaalinsa".
Hän hyppäsi ovelle ja otti pois lukosta avaimen.
"Reudo, ukkoseni, se ovi on tukeva. Minulla on yllin kyllin aikaa... Nyt sanon sinulle hyvästi, Beautrelet... Ja kiitokset!... sillä sinä olisit todellakin voinut tehdä hyökkäyksen mutkallisemmaksi... mutta sinä olet säädyllinen ihminen!"
Hän astui erään suuren Roger van der Weydenin kolmiosaisen maalauksen eli triptykin luo, joka esitti tietäjiä itäiseltä maalta. Hän taivutti ylös oikeanpuolisen osan ja paljasti siten pienen oven, jonka ripaan hän laski kätensä.
"Hyvää metsästysonnea, Ganimard, ja terveisiä perheellesi!"
Laukaus pamahti. Hän hypähti taaksepäin.
"Voi tuota lurjusta, keskelle sydäntä! Olet varmaan ottanut opetusta ampumataidossa? Niinpä nitistettiin itämaalainen viisas! Keskelle sydäntä! Pirstautunut siruiksi kuin piipunnysä ampumaradalla!"