... "Herra Isidore Beautrelet on luvannut meille ennen kaikkia muita paljastuksensa. Huomenna keskiviikkona, vieläpä ennen kuin poliisille asioista ilmoitetaan, julkaisee 'Grand Journal' Ambrumésyn murhenäytelmän koko selityksen."
"Tuo kuulostaa lupaavalta, vai mitä? Mitä sanotte siitä, ystäväiseni?"
Minä hätkähdin lepotuolissani. Tuolilla istui vieressäni henkilö, jota en tuntenut.
Nousin seisaalleni ja katselin asetta käsiini. Mutta kun hän näytti vaarattomalta, niin hillitsin itseni ja lähestyin häntä.
Hän oli nuori mies, kasvot tarmokkaat, tukka pitkä ja vaalea, hiukan punertava ja lyhyeksi leikattu parta halkaistu kahdeksi tupsuksi. Hänen tumma pukunsa muistutti englantilaista pappia, ja hänen koko olemuksessaan oli muuten jotakin totista ja arvokasta, mikä herätti kunnioitusta.
"Kuka te olette?" kysyin minä.
Kun hän ei vastannut, toistin:
"Kuka te olette? Kuinka olette päässyt tänne? Mitä täältä tahdotte?"
Hän tarkasteli minua ja sanoi:
"Ettekö tunne minua?"