TILTIL. Koska minulla nyt jo on Sininen Lintu… Ja koska on kaalisoppaa pitkästä aikaa… En koko sinä aikana, kun olen ollut matkoilla… Hotelleissa ei koskaan saa kaalisoppaa.
ISO-ÄITI TIL. Kas niin… Nyt se on valmis… Tulkaa syömään, lapset…
Elkäämme hukatko aikaa, koska teillä kerran on kiire…
Lamppu on sytytetty ja soppa pantu lautasille. Vanhukset ja
lapset istuutuvat illalliselle, tyrkkien, meluten ja nauraen.
TILTIL ahnaasti syöden. Sepä vasta maistuu… Herran päivät, kuinka se maistuu… Minä tahdon vielä!… Vielä!
Heiluttaa puulusikkaansa ja takoo sillä lautastaan.
ISO-ISÄ TIL. Ei saa sillä tavalla, maltahan toki… Sinähän olet yhtä vallaton kuin ennenkin; särjet vielä lautasesi, poika!
TILTIL kohottautuen jakkaraltaan. Minä tahdon vielä, minä tahdon vielä!
Hän vetäisee eteensä soppamaljan, joka kaatuu, kuuma soppa hulahtaa pöydälle ja siitä syömämiesten syliin. Huutoja ja kirkumisia.
ISO-ÄITI TIL. Siinä sen nyt näet!… Johan minä sanoin…
ISO-ISÄ TIL läimäyttäen Tiltiliä korvalle. Siinä saat!…