TILTIL ei saa ensin sanaa suustaan, mutta panee sitten käden poskelleen, ihastuksissaan. Sehän… sehän lätkähti aivan niinkuin ennen eläessäsi… Ukki, sepä vasta tuntui hyvälle… Anna, kun minä syleilen ja suutelen sinua…
ISO-ISÄ TIL. Suutele vain; on täällä enemmänkin sitä makeata, jos mielesi tekee…
Kello lyö puoli yhdeksän.
TILTIL hypähtäen. Puoli yhdeksän… (Heittää lusikkansa) Mitil, meidän täytyy heti lähteä!…
ISO-ÄITI TIL. Elkäähän nyt!… Viipykää vielä hetkinen… Eihän nurkka ole tulessa… Kun niin harvoin tavataan…
TILTIL. Ei, ei, kyllä meidän täytyy… Valo on niin hyvä… Minä lupasin hänelle… Mennään nyt, Mitil!…
ISO-ISÄ TIL. Aina ne nuo Elävät vain niine kiireineen ja touhuineen…
TILTIL ottaa häkin ja syleilee kiireesti kaikkia. Hyvästi ukki… hyvästi mummo… Hyvästi veljet ja sisaret, hyvästi Robert, Hanna, Leena, Liisa, Paavo ja Kerttu, ja sinä myöskin, Kiki… Minä tunnen, ettemme voi viipyä täällä kauemmin… Elä itke, mummi, me tulemme usein teitä tervehtimään…
ISO-ÄITI TIL. Tulkaa joka päivä…
TILTIL. Me tulemme niin usein kuin suinkin mahdollista…