TILTIL. Ja kuinka kauniisti ne laulavat!…
MITIL. Ketä ne ovat nuo, joita tuskin näkee?…
YO. Ne ovat minun varjoni Tuoksut…?
TILTIL. Entä nuo tuolla, jotka ovat kuin lasilangasta tehdyt?…
YÖ. Se on metsien ja niittyjen kastetta… Mutta riittää jo… Ne eivät koskaan lakkaisi… Niitä on melkein mahdoton saada sinne takaisin, kun kerran ovat päässeet tanssin makuun… (Taputtaa käsiään) Kas niin, pian, Tähdet!… Ei nyt ole tanssin aika… Taivas on paksussa pilvessä… Kas niin, sisään kaikki, tai minä menen ja kutsun auringon säteen…
Tähdet, Tuoksut y.m. pakenevat kauhuissaan luolaan, joka suljetaan heidän jälkeensä. Samaan aikaan taukoo Satakielen Laulu.
TILTIL menee peräovelle. Siinä on nyt keskiovi…
YÖ vakavasti. Sitä elä avaa…
TILTIL. Miksi ei?…
YÖ. Koska se on kielletty…