»Neljäkymmentäviisi», virkkoi Jerry veltosti.
Neljäkymmentäviisi oli senttejä.
»Vastaan ja nostan viidellä», sanoi Punainen varmana siitä, että hänen korttinsa olivat sen arvoiset.
Jerry vilkaisi hopeakolikoiden kasvavaan kasaan ja näytti äkkiä innostuvan. Hän kumartui eteenpäin ja silmäili kiihkeästi Punaisen kasvoja. Sellainen menettely oli pokerpöydässä perin sopimaton, ja Punainen loi nopean, ylenkatseellisen vilkaisun Kääpiöön.
»Vastaan sen ja lisään kymmenellä», pamautti Jerry.
Punainen Mack empi. Hän muuttui entistäkin miettivämmäksi.
»Suokaa anteeksi!» jupisi hän ja kiersi savukkeen hitaasti, harkitsevasti. Ensimmäiset henkisavut imaistuansa hän teki päätöksensä.
»Vastaan» — hän epäröi, jurosti tuijottaen Jerryä kasvoihin — »ja lisään viidellä».
Jerry huoahti helpotuksesta ikäänkuin olisi pelännyt kilpailun kenties loppuvan siihen.
»Vastaan ja lisään kymmenen», vastasi hän heti ja sinkautti kolikon panosten joukkoon.