»Kiitos», vastasi Nancy, katsoen toisaalle, »nyt jaoitte paljon paremmin».
»Kiitos teille», kivahti Jerry ja sinkosi viimeisen kortin lentoon.
Se piirsi matalan kaaren, pyörien vinhasti Jerryn antaman rajun alkusysäyksen voimasta. Suoraan ja oikeaan paikkaan se suuntautui. Mutta voi! Juuri nopean pyörimisensä tähden se laskeutui hitaasti, hyvin hitaasti, ja juuri kun se oli koskettamaisillaan öljyvaatetta, sieppasi sen tuulenpuuska, käänsi sen toisin päin ja sinkosi sen ylössuin liukumaan keskustaa kohti. Valkea kiukun täplä ilmestyi Jerryn Aikenin kummankin posken keskelle; mutta Nancy Scovil katseli etäisyyteen, ja puhjetessansa puhumaan hän ponnisteli haukotusta vastaan.
»Isä», mutisi hän, »etkö olisi hyvä ja jakaisi herra Aikenin puolesta?
Muutoin minua peloittaa, ettemme ikinä saa peliä alkuun.»
Punainen Mack virnisti peittelemättä; John Scovil hihitti. »Tietysti teen sen, jos te tahdotte, Jerry.»
»Olen sijoittanut pöytään pohjapanoksen», huomautti Jerry jääkylmästi, »ja minä jaan talla kertaa».
Ja hammasta purren hän pyyhkäisi kortit käsiinsä ja jakoi kolmannen kerran. Kiukustansa huolimatta hän teki sen huolellisen varovasti. Hän ojensi kättänsä melkein öljykankaan ylitse laskeaksensa jokaisen kortin täsmälleen ja alassuin kohdallensa. Ja luotuansa sitten viimeisen myrkyllisen katseen tyttöön hän vilkaisi vasemmalla kupeellansa istuvaan Kääpiöön, odottaen tämän alkutarjousta.
Ensimmäisen jaon pelissä ei sattunut mitään erikoista. Kaikki olivat jälleen käyneet hiljaisiksi, kuten pokerpöydässä tavallisesti ollaan, ja peli sujui tasaisesti ja hankauksitta paitsi silloin, kun Nancy noudatti Kääpiön esimerkkiä eikä ostanut ainoatakaan korttia. Jerry rypisti otsaansa, ja senjälkeen loppui kilpailu lyhyeen, ja Jerry sai vähäisen kassan kurjalla kuningatarparilla. Seuraavan — Kääpiön — jaon jälkeen Nancy oli taaskin poissa pelistä, ja Punainen Mack voitti yksinäisen dollarin kuningattareen ulottuvalla sarjalla. Hänen jaossaan, joka oli seuraava, oli kolmella miehellä hyvät kortit, ja Jerry voitti kertyneet panokset Scovililta ja Mackilta ryhmällä.
Kun tuli Scovilin vuoro jakaa, oli hänellä, Kääpiöllä ja Mackilla vakava aikomus saada korvaus häviöistään, ja Jerry pelasi sellaisen ihmisen näköisenä, jolla on tavanmukainen onnensa matkassaan, kun taas Nancy kuten aina kiinnitti enemmän huomiota taivaaseen kuin kortteihin. Scovil jakoi kortit ripeästi ja liikemiesmäisen päättävästi.
Pian peli muuttui Punaisen Mackin ja helläjalan väliseksi kamppailuksi. Edellinen oli miettivä — hyvin miettivä. Panokset eivät tosin olleet suuria, mutta kysymyksessä olikin oikeastaan järkien välinen voimain mittely, ja hän piti velvollisuutenansa puolustaa vuoristoaavikon kunniaa ja paljastaa tämän helläjalan häpeän, joka esiintyi vilpittömänä länsipuolelaisena. Punainen Mack lisäsi panoksia tuikean päättävästi, Jerry huolettomasti ikäänkuin lopputulos ei olisi häntä lainkaan kiinnostanut.