»Kunniallinen työ aina jäykistää miehen sormia», tokaisi Nancy.
»Mitä te sillä tarkoitatte?» kysyi Kääpiö kummastuneena.
»Nähkääs, neiti Nancy», sanoi Punainen, »hänen jakaessansa oli mahdoton seurata korttien liikkeitä; ei voinut erottaa, lähtivätkö ne pakan päältä vai alta vaiko keskeltä; ne vain ponnahtelivat esille ihan kuin itsestään».
»Siinäpä se», virkkoi Nancy.
»Mitä?» murahti Kääpiö.
»Oh!» äänsi Punainen Mack hiljaa, ja hänen silmänsä soukkenivat suuntautuessaan Aikeniin.
Viimemainittu oli vaiti, mutta hänen silmänsä puhuivat paljon, kun hän alkoi jakaa toistamiseen.
Nyt hän oli verkkaisempi. Kenties se johtui hänen suuttumuksestaan tai ehkä hän halusi näyttää muille, että jako oli rehellinen. Joka tapauksessa kukin kortti lähti pakan pinnalta terävästi napsahtaen ja sujahti vinhasti pyörien öljyvaatteen ylitse, laskeutuen paikallensa — silläkin vauhdilla suoritettuna oli niin taidokas jako kaunis katseltava — ja hitaasti katosi epäilyksen häive Punaisen Mackin silmistä.
Taaskin Jerry ennätti viimeiseen tytölle menevään korttiin ja pysähtyi, ennenkuin lähetti sen.
»Toivottavasti», virkkoi hän peitetyn ivallisesti, »olette kyennyt seuraamaan jokaista korttia?»