»Täysi käsi!» äänsi Jerry kauhistuneena.
»Kiitoksia hyvin paljon», sanoi Nancy unisesti, »siitä, että kokositte rahat puolestani».
Ja hän ojensi kätensä.
XVI luku
Yleistuho
Jerry istui tyrmistyneenä katsellen, kun Nancy otti kolikot ja setelit. Ei tytön kasvoista, ei liikkeistä kuvastunut vähääkään voitonriemua. Ja se ärsytti Jerryä sitäkin pahemmin. Nancy menetteli sillä tavoin kuin sellainen voitto olisi ollut perin tavallinen tapaus jokapäiväisessä elämässä. Näytti siltä kuin hänestä olisi ollut ikävystyttävää järjestää pieni setelitukko kunnollisesti, taivuttaa se laskoksiin ja pistää se käsilaukkuunsa. Hän ponnisteli hillitäksensä repäisevää haukotusta. Oikeastaan uni näytti olevan saamaisillaan hänet valtaansa.
John Scovil teki epätoivoisen eleen, ja sitten Jerry nousi hitaasti pystyyn. Hänen teki mielensä vetäytyä yksinäiseen paikkaan ja hakata päätänsä kiveen, mutta tunsi samalla, ettei hän saanut antaa myöten. Jotakin oli tehtävä — ennenkuin tyttö nukkuisi. Ja nyt jo Nancyn pää nuokkui lämpimässä auringonpaisteessa. Jerryn katse osui läjässä oleviin, likaisiin tina-astioihin. Siihen kuluisi väliaika hänen miettiessänsä jotakin uutta.
»Nouskaa ylös!» komensi hän. »Täällä on rykelmä ruoka-astioita pestäväksi.»
Tyttö käänsi tummat, ilmeettömät silmänsä häneen päin — ja nousi. Minkätähden hänen tottelemisensa oli ärsyttävämpää kuin avoin uhmaileminen?
»Kas niin, Pete», jatkoi Aiken, »te voitte laittaa tavaramytyt valmiiksi, sillä aikaa kun herra Scovil ja minä kävelemme tuon kummun ympäri. Ensin katsomme, emmekö osittain pääsisi eroon tuon neidin lasitavaroista — ne ovat aina vastuksina matkatavaroiden seassa, ja joskus ne särkyvät ja turmelevat kaikki.»