»Jerry aina panettelee itseänsä. Se on hänen tapansa», pisti Benson väliin, peläten Scovilin arvostelevan liian ankarasti Aikenin omaa tunnustamaa huonoa menestystä. »Jos hänellä vain on kunnolliset mahdollisuudet, niin hän kyllä tulee toimeen sekä karja- että hevosalalla. Totisesti hänen pitäisi jäädä tänne vuoristoon, mutta sitä en saa häntä uskomaan. Sitäpaitsi, Jerry, sinä valitsit koko tämän seudun huonoimman piirin. Miksi et aloittanut täällä?»
»Enpä tiedä», mutisi Jerry Aiken. »Siellä näyttivät olosuhteet minusta hyviltä. Sanon sinulle, missä vika on, Benson. Sinä tiedät sen yhtä hyvin kuin minäkin. Minä pidän tästä seudusta, mutta tämä seutu ei pidä minusta. Minä pidän karjanleimaajista, mutta he eivät pidä minusta. He ovat toista maata, ja minä pidän heistä juuri senvuoksi. Minä olen toista maata kuin he, ja sentähden he kaihtavat minua. Siinä se. Samantekevä, miltä kohdalta nostat pakkaa, aina osuu käteesi hakku. Se on kuin taiottua, veikko.»
Mutta Benson ravisti päätänsä itsepintaisesti.
»Kun he oppivat sinut tuntemaan, on asianlaita toisin. En minäkään oikein ymmärtänyt sinua ensi kerran kohdatessamme. Mutta silloin, kun kahlasimme Platten poikki — herra Scovil, teidän sietäisi kuulla se. Kerron teille, kuinka henkeni oli —»
Jerry Aikenissa näkyi tuskastumisen merkkejä.
»Se sikseen, Benson», keskeytti hän sangen terävästi. »Herra Scovil on samanlainen kuin muutkin newyorkilaiset. Hän leimahtaa tänään, lamaantuu huomenna ja unohtaa eilispäivän. Ja minä olen samanlainen kuin kaikki muutkin. Anna sen unohtua, Benson! Mitä puuhaatte täällä huviksenne, herra Scovil?»
Yön varjot lehahtivat Scovilin vereville kasvoille. Mutta Jerry Aikenin harvinaisen avoin suorapuheisuus tehosi. Scovil nousi ja veti ikkunanverhon syrjään. Häntä seuranneelle Aikenille hän osoitti tytärtänsä, joka edelleenkin nukkui sikeästi riippumatossa.
»Kas tuolla», virkkoi Scovil synkästi, »on hauskuuteni. Herra Aiken, toin tyttäreni muassani tänne Länteen.»
»Entä sitten?» kysäisi Jerry Aiken ystävällisesti.
»Hän ei suostu ratsastamaan, ei kävelemään, ei kalastamaan, ei metsästämään.»