»Ei; älkää!» esteli Nancy näennäisesti kauhuissaan. »Jos he näkisivät teidät tekemässä mitään työtäni, niin he pieksäisivät teitä!»
Mackin kurkusta lähti syvä-ääninen ärähdys; Pete oli jo työssä.
Se näky nähtävästi kävi Nancylle ylivoimaiseksi ja voitti hänen pelkonsa, koskapa hän vei kädet kasvoillensa ja sointuva hyrinä alkoi taaskin.
»Kääpiö», kuiskutti Mack, »jos hän on löylynlyömä, niin olen minäkin!»
Hän käänsi päätänsä, käsitellen edelleenkin astioita.
»Neiti, puhukaa suoraan, sitten kun saatatte. Mitä voimme tehdä?»
Hänen kääntyessänsä jälleen toisaalle, raottuivat Nancyn sormet hiuksen leveyden verran toisen silmän kohdalla, ja tyttö tirkisti häneen, nosti sitten taaskin päänsä pystyyn ja näytti kyyneleiset kasvonsa.
»Kaikki! Te voitte antaa minulle — vapauden!»
Äkkiä hän pidätti henkeänsä. »Mutta se minulta unohtui. Oi, te näytätte niin hyväntahtoisilta — en tahtoisi herra Aikenin, tuon hirveän herra Aikenin, tekevän teille pahaa. Ja sitäpaitsi isäni kai maksaa teille hyvän palkan.»
»Hyvä Jumala!» pääsi Kääpiöltä. »Ovatko he keskenänsä sopineet koko tästä puuhasta? Mutta mitä isällänne on teitä vastaan, Nancy?»