»Hän näyttää mieheltä», jupisi Kalju, »puhuu miehen tavoin, ratsastaa miehen lailla; mutta hänellä ei ole revolveria, ja hän käyttää — hajuvettä!»
Kauppamies ravisti päätänsä.
»Onpa kaikki muuttunut aika paljon Numero Kymmenessä», huokasi hän. »Varsin pian tänne hilataan naisia ja lapsia, ja sitten on rauha tyyten mennyttä.»
Mutta sillä välin Jerry eteni hyräillen tietänsä. Hän kuvitteli mielessään, miltä tyttö näyttäisi saadessansa Florida-veden. Jos Nancy oli naisellinen — jos hän oli edes inhimillinen — täytyisi hänen kasvoistansa kuvastua jonkunlaista mielenliikutusta, kun se tapahtuisi. Ja hänestä tuntuu että hän ehkä sittenkin saisi jonkunlaisen palkkion vaivoistansa. Mutta sitä ennen hänen oli ratsastettava pitkä matka kumpujen poikki, ja hän halusi vahvistaa itseänsä sitä retkeä varten.
Groganin kapakasta kuului melu jo kauaksi, ja se niin sanoaksemme opasti häntä. Se oli syvää, sekavaa hyminää, josta silloin tällöin erottui terävä kirous, yksinäinen, äänekäs naurunremahdus ja kerran särkyneen lasin räsähdys ja kilinä.
Ja saapuessansa lähemmäksi Groganin ovesta kadulle leviävää keltaista valoläikkää hän näki ryhmän hevosia, joita oli sijoitettu sen kahden puolen, jopa keskelle katuakin. Viimemainittujen sekaan hän jätti oman ratsunsa ja astui huolettomasti sisälle hajuvesipullon nytkähdellessä hänen oikeassa takataskussaan ja keveän omantunnon ilahduttaessa hänen sydäntään.
Groganin kapakan muodosti yksi ainoa matala, pitkä, neliskulmainen huone, jonka toisessa päässä oli seinästä seinään ulottuva tarjoilupöytä ja keskellä pyöreä uuni, kun taas pöytiä ja tuoleja oli hajallaan lattian muissa osissa. Rulettipyörä vilahteli ja hyrisi yhdessä nurkassa, ja onnenkoetinta varten oli varattu toinen pöytä. Muut pöydät oli luovutettu pääasiallisesti noppapeliä ja pokeria varten.
Jerryn saapuessa oli pöytien ääressä perin vähän väkeä, sillä eräs punatukkainen mies oli voittanut runsaasti rulettipöydässä ja oli sen johdosta kovin hyväntahtoinen koko maailmaa kohtaan. Hän oli jo nauttinut konjakkia enemmän kuin kohtuullisen osansa ja seisoi nyt tarjoilupöydän keskikohdalla ja läimäytti sille molemmat kätensä, joista toinen puristi setelitukkoa.
»Anna sen valua, Grogan!» mylvi hän tarjoilupöydän takana seisovalle rotevalle miehelle, joka parhaillaan kieritteli pöydälle laseja uskomattoman taitavasti, niin että jokainen niistä singahti hyrränä paikalleen vastaisen käyttäjänsä eteen. »Anna sen valua! Täytä lasit niin useasti kuin pojat vain jaksavat rentoutua pöydän laidalle! Hei, te!»
Hän oli huomannut Jerryn, joka huoneeseen tultuansa oli seisahtunut tarkastamaan ympäristöänsä.