»Astukaa peremmälle, vieras, ja ottakaa ryyppy!»
Jerry totteli, myhäillen mielihyvästä; hänen eteensä kieri lasi, ja sen viereen tuoksahti musta pullo, jonka sisällys helmeili. Hän seisoi kestityksen maksajan vieressä.
»Lasit käteen, pojat», huusi punatukkainen, »ja sitten pohjaa myöten!»
Parikymmentä lasia välähti ja kallistui; parikymmentä lasia kimalsi tyhjinä ja kalahti sitten tarjoilupöytään.
»Täytä ne uudelleen!» kiljui punatukka. »Tänä iltana, veikot, kostutan minä Numero Kymmentä, niin että se on märkä varpaista kulmakarvoihin saakka. Mitä arvelette, naapuri?»
Hän tyhjensi whiskypullon lasiinsa ja heilutti sitä päänsä yläpuolella.
»Lisää ainetta, Grogan! Minä ja ystäväni olemme tuskin saaneet tippaakaan. Vai olemmeko, naapuri?»
Ja tyhjällä pullolla hän leikillään taputti Jerryä takapuoliin, sellaiseen kohtaan, johon raskaan pullon olisi luullut kaikkein vähimmin koskevan.
Mutta lyönnin sattuessa kuului selvästi särkyvän lasin räiskettä.
»Hyvä Luoja!» pahoitteli punatukka harmistuneena. »Rikoinko pullon, ystäväni? Mutta älkää siitä välittäkö! Hankin teille uuden — ja neljänneksen lisäksi. Grogan, neljännes tälle miehelle!»