»Ei mitään», sanoi tämä viimemainittu, työntyi nuorukaisen ohitse ja astui huoneeseen. »Jättäkää vain silleen tuollainen pakina, ystäväiseni!»
Ja hän lähestyi Jim Grayta.
»Nainen», kuiskasi hän hotellinomistajalle.
Huoneessa alkoi supina; siellä olevat kolme muuta miestä jäykistyivät, ja heidän silmänsä menivät levälleen; he muistuttivat muinaisia intiaaneja, jotka olivat nähneet vilahduksen vihollisten leirinuotioiden savusta.
Nainen! Numero Kymmenessä!
»Paras huoneenne», jatkoi Kääpiö.
»Kumpi teistä on — naisen seurassa?» tiedusti Jim Gray.
Kääpiö muuttui hyvin punaiseksi.
»Hän on yksin», vastasi hän. »Me vain matkustamme hänen muassaan.»
Hän oli huolekkaasti hiljentänyt ääntänsä, jotta tyttö ei sitä kuulisi. Tyttö olikin nyt syventynyt kävelemään pitkin seinää ja silmäilemään kirkasvärisiä ilmoituslevyjä, joita taulujen asemasta oli huoneen koristuksena. Mutta muut huoneessa olevat miehet kallistuivat syvään kuullaksensa Kääpiön ja Jim Grayn keskustelun. Ja he kuulivat.