»Ei kai kävisi päinsä, että näkisin hänet?» kysyi Nancy.
»Ei mikään ole sen helpompaa», vastasi Levine. »Vankila on suoraan kadun toisella puolella.»
XXVIII luku
Budin unelma
Helppoa ei kuitenkaan ollut päästä pois miesjoukosta. Miehiä oli sulloutunut järjestysmiehen ja oven väliin, kookkaita, rajuja, suuttuneita miehiä. He olivat kuulleet tytön laulavan, nähneet hänen nauravan; Nancy Scovilin riistäminen heiltä oli samanlaista kuin leikkikalun anastaminen lapselta.
Pahinta oli se, että Punainen Mack ja Kääpiö-Pete ehättivät hänen luoksensa ja työntyivät hänen ja järjestysmiehen väliin.
Kääpiö laski ison kätensä Levinen olalle ja murahti hänen korvaansa: »Kuunnelkaa sanojani, naapuri, ja pitäkää varanne! Tämä neiti on täällä meidän seurassamme eikä lähde kuhertelemaan kenenkään sellaisen kanssa, jota me emme tunne.»
Järjestysmies katsoa muljautti häneen äkäisesti.
»Kiitos!» ärähti hän. »Mutta kuulkaahan, te roteva läskipää! Jos tarvitsen neuvoja —»
»Olkaahan toki!» huudahti Nancy, pujahtaen heidän väliinsä. »Minä pyysin häntä saattamaan itseäni. Sitäpaitsi — minä olen oma määrääjäni. Lähdemmekö?»