»Mutta mihin hornaan osaisitte sitten meidät opastaa?»
»Onnen maille, herra Scovil. Ja kun toisin teidät takaisin, olisi muassamme virkeä nainen eikä elävä ruumis. Nyt liikutte seurassanne nykyaikainen Frankenstein, nukkuva paha henki; minä herätän hänet. Hän syö nöyrästi kädestänne, ennenkuin tämä pieni tutkimusretki päättyy.»
»Se on mielipuolinen koe — mutta mistä johtunee, että jonkun verran luotan teihin, Aiken. Viedä hänet vuoristoon sellaisen miehen seurassa, jota en tunne — ja — mutta herrasmies on herrasmies. Totisesti luotan teihin, Aiken — ehdottomasti. Lyömmekö kättä päälle?»
»Emme, ennenkuin sovimme ehdoista.»
»Mitä? Ehdoista? Luonnollisesti.»
»Minä en ryhdy tähän puuhaan terveyteni tähden. Katsokaahan tänne. En vaadi muuta kuin sata dollaria viikossa — ja ylimääräisen palkkion, jos minua luonnistaa.»
»Sata dollaria viikossa!» ällisteli miljoonamies.
»Te käsititte väärin», vastasi Jerry Aiken ystävällisesti. »Sanoin satakaksikymmentäviisi.»
»Mutta, armias taivas, herra Aiken, sehän on taitavan liikemiehen palkkio, kun —»
»Älkää mainitko raha-asioita. Nyt on kysymyksessä naisten käsittely.
Paljoa vaikeampaa. Sataviisikymmentä dollaria viikossa, herra Scovil.
Sillä ehdolla lyön kättä päälle.»