Hänen huoneensa ulkopuolelta, alhaalta kadulta alkoi kuulua sointuvan baritoniäänen laulua.
Nancy huusi: »Hyvää yötä, isä; minulla on vieras.»
Scovilin luikatessa jotakin, tyttö sovitti torvenkappaleen paikoilleen. Savupiippua pitkin putosi nokikuuro, ja viimeksi hän kuuli isänsä pärskyvän ja sadattelevan ja sitten hillitysti aivastelevan, yskivän ja niistävän nenäänsä. Isä oli varmaankin ollut liian lähellä savupiipun alapäätä ja saanut tukahduttavaa nokea silmiinsä, nenäänsä ja kurkkuunsa,
Sillä välin oli laulu käynyt äänekkäämmäksi.
»Syvä kuin lempeni olkohon unesi, rakkaus kestävä suloinen muistosi.»
Ensimmäisen kerran Numero Kymmenen historiassa kuultiin serenaadia sen pölyisellä kadulla!
XXXVI luku
Vasenkätinen Harris
Heti kun Scovil oli poistunut Groganin kapakasta ja pelätty järjestysmies kadonnut hänen kintereillään, kääntyivät miehet jälleen Nancyyn päin — mutta katso, hän oli poissa! He katselivat ympärillensä kuin lapset, joilta on riistetty harvinainen ja hupainen lelu, ja seuraavalla hetkellä olisi alkanut etsintä, jonka aikana olisi nuuskittu Numero Kymmenen jokainen soppi, jollei olisi sattunut eräs tapaus, joka värisytti jopa Numero Kymmenenkin taisteluissa väsyneitä hermoja.
Järjestysmies ja hänen vankinsa eivät olleet ennättäneet oikein kadota näkyvistä Groganin varjoisen oven taakse, kun näkyviin astui uusi tulokas. Hän ei seisahtunut hetkiseksikään ovelle, ikäänkuin sikäläinen valaistus olisi ollut hänestä vastenmielinen, vaan lipui nopein syrjäaskelin pitkin seinäviertä hämärämpään kohtaan.