»Poikaseni», virkkoi Brick, jaksaen silminnähtävästi vain vaivoin hillitä itseänsä, »onko ilma täällä sinun?»
»Minulla on parempaakin kuin ilma», vastasi Pätkä ja survaisi nyrkkinsä
Brickin leuan alle.
He iskivät heti yhteen.
Se ei ollut ainoa tappelu miesparvessa. Sillä joukon poistuessa Groganin kapakasta, oli eräs punatukkainen mies huomannut, että hänen kintereillänsä pysytteli hyvin harvapuheinen miekkonen. Punapää oli ryyppinyt aika runsaasti Groganin väkevää konjakkia ja muisti nyt lausunnon, jonka Nancy Scovil vähäistä aikaisemmin oli saanut ouijalaudalta ja joka koski karjanvarasta ja häntä seuraavaa pitkäkannuksista, hiljaista miestä. Punatukkainen oli nuoruudessansa silloin tällöin siepannut harhaantuneen naudan yhtä paljon huviksensa kuin voitonhimosta, ja nyt hän astui syrjään ja otti selvän siitä, että hänen takanansa hiipivällä, omituisen harvapuheisella veitikalla oli pitkät kannukset — hyvin pitkät kannukset, joissa espanjalaisten julman tavan mukaan oli piikkipyörät.
Sillä hetkellä punapää ei virkkanut mitään. Hän asteli edelleen. Mutta koko ajan hän huomasi hiljaisen herrasmiehen itsepintaisesti ja selittämättömästi pysyttelevän ihan hänen kintereillänsä. Tosinhan kaikkia muitakin miehiä samalla tavoin seurasivat takanatulijat, mutta punapään aivot olivat niin sumuiset, ettei hän pannut merkille tätä tärkeätä seikkaa. Senvuoksi hän äkkiä pyörähti keskellä tietä ympäri ja karjaisi vainuajallensa vasten kasvoja:
»Mitä tämä on? Mitä minusta tahdotte?»
»Tahdon liikkumistilaa», vastasi toinen tyynesti ja yritti tunkeutua eteenpäin.
Häntä pidätti käsi. Hän kääntyi, ja samalla hetkellä, jolloin Brick ja
Pätkä kellahtivat tomuun, tarttuivat nämä kaksi revolvereihinsa.
Revolverit eivät kuitenkaan ole koskaan varsin suosittuja väentungoksissa, ja ennenkuin aseet ennättivät välähtää, piteli kaksi tai useampi kumppani kiinni kumpaistakin miestä. Siinä puuhassa he jakautuivat jonkunlaisiksi puolueiksi. Ja hetkistä myöhemmin Brick ja Pätkä kieriskelivät mullin mallin muiden jaloissa. Molemmilla puolella kaatuili miehiä maahan.
Se aloitettiin nauraen, mutta loppui kirouksiin, kun joku tallasi kaatuneen miehen kasvoille ja joku toinen kompastui maassa viruvaan mieheen. Kolmen henkäisyn aikana oli kadun täyttänyt ruuhka huojuvia, kiemurtelevia, hikoilevia, raivoovia mellastajia.