»Etsimässä tytärtänne kaiketi. Kuulkaahan nyt. Olen valmis neuvottelemaan. Esittäkää minulle jonkinlaisia todistuksia siitä, että hän on tyttärenne —»
»Tyttäreni?» kertasi Scovil, muistaen opetusta, jonka Nancy oli antanut hänelle yläkerrasta. »Minulla ei ole ikänäni ollut tytärtä!»
»Voi hemmetti!» tuskaili Bud Levine. »Eikö teillä ole ollutkaan tytärtä?»
»En kai ole tehnyt mitään pahaa?» kysyi Scovil heti, innokkaasti tarkkaillen Levinen synkkiä kasvoja. »Mitä varten olen täällä, hyvä ystävä? Viimeksi muistan ratsastaneeni keskipäivällä; päätäni poltti kovasti, ja —»
»Hemmetti!» toisti Bud Levine happamesti. »Eikö hän siis olekaan tyttärenne? Luovutteko siis kaikista vaatimuksistanne häneen nähden?»
»Kehen nähden?» kummeksi Scovil ovelasti.
Sitten hän lisäsi vilkkaammin: »Onko joku nainen väittänyt minua isäksensä? Sir, minulla ei ole tytärtä.»
Järjestysmies silmäili toista katkeran tarkkaavasti.
»Auringonpistos», totesi hän kylmästi. Hän huoahti. »No niin; kuinka voitte nyt?»
»Minusta tuntuu kuin olisin nukkunut kauan. Voin paljon paremmin, sir», vastasi Scovil.