Hän tähyili kadulle.
Puuhailunsa loppupuolella hän oli kuullut vähän matkan päästä hälyä, ja nyt hän näki hotellin edustalla sekavan tungoksen, joka vähitellen hajaantui. Sitä hänen oli vältettävä; niinpä hän nopeasti vetäytyi taaksepäin ja kiersi vankilan taitse. Mutta tällöin hänen oli ensiksi sivuutettava talon se nurkka, jota hotellin lyhty parhaiten valaisi. Hänen aavistamattansa huomasi sillä hetkellä kadun toisella puolen oleva Kalju karkulaisen sujahtavan vankilan takana olevaan pimentoon. Ja Kalju pyörsi heti ympäri ja kiiruhti Groganin kapakkaan hälyttämään.
Lainkaan sitä aavistamatta Jerry hiipi hökkeliriviä pitkin myymälän kohdalle ja juoksi nopeasti kadun poikki sen ovelle. Ovi oli auki, houkutellen häntä sisälle, ja myymälässä paloi lamppu samoin kuin silloin, kun hän ensimmäisen kerran tänä historiallisena iltana oli sinne saapunut.
Nyt hänellä oli aikaa yllin kyllin, päätteli hän, sillä joskin järjestysmies palaisi vankilaan heti ja huomaisi vankinsa karanneen, ei hänen mieleensäkään johtuisi tulla heti etsimään Kaljun kaupasta. Siispä Jerry verkkaisesti asteli avaran huoneen taakse siihen soppeen, josta omistaja oli ottanut tuhoisaksi koituneen hajuvesipullon.
Sen parin löytäminen oli vaikeata, sillä valo kajasti himmeästi tähän pimeään onkaloon ja siellä oli koko joukko pulloja. Hänen oli nostettava niitä vuorotellen ja tarkastettava niiden leimoja, ennenkuin hän löysi oikean pullon. Mutta vihdoin se oli hänen käsissään. Hän nousi pystyyn, sujautti saaliin takataskuunsa, ojensi kätensä ylöspäin ja naurahti hiljaa. Nyt hän oli valmis sen illan vaikeimpaan tehtävään — etsimään Nancyä.
Mutta hänen hihittäessään tyytyväisenä kuului ensin sulkeutuvan välioven kitinää ja narinaa, ja sitten lausuttiin rauhallisesti, mutta käskevästi: »Naurakaa vasta sitten, kun panokset on maksettu, naapuri! Peli ei vielä ole lopussa. Kädet ylös!»
Ja käännyttyänsä ympäri hän huomasi katsovansa järjestysmies Bud Levinen värähtämättömään revolveriin. Levinen vieressä seisoi valtavaruhoinen Grogan; heidän takanaan olevasta oviaukosta näkyi viiden tai kuuden ajojahtiin liittyneen miehen kasvot. Hilpeimpiä kaikista oli varastonsa ryöstäjää virnistellen tähyilevä Kalju-vanhus.
»Selvä on, hyvät herrat», virkkoi Bud Levine, »enää emme tarvitse teitä. Astukaa esiin, Smith. Minulla on raudat, joista puhuin teille.»
Hymyillen tyytyväisesti ajatellessaan kummallista vaistoansa, joka oli opastanut hänet suoraan Kaljun myymälään, järjestysmies viittasi karkulaista tulemaan pois komerosta, heilauttaen revolveriansa. Mutta ei pidä olla liian varma, vaikka vastustaja onkin aseeton. Heti kun Jerry näki revolverin piipun suuntautuvan pois maalistaan, sujahti hänen oikea kätensä taaksepäin, kouraisi hyllyltä ensimmäisen pullon, joka tielle sattui, ja sinkautti sen suoraan lamppuun.
Samalla hän heittäytyi lattialle ja parhaaseen aikaan; sillä heti kun pullo välähti, ojensi järjestysmies revolverinsa häntä kohti ja laukaisi; kuula viuhahti ilkeästi Jerryn pään ylitse, kun hän paiskautui maahan. Mutta senjälkeen hänellä oli mahdollisuus yrittää, sillä pullo osui suoraan lamppuun, särki sen tuhansiksi sirpaleiksi, ja myymälä jäi pimeäksi.