Ja hän veti taskustansa Florida-vesipullon. Nancy töllisteli suu auki ottaessansa sen puutuneeseen käteensä.
»Te!» äänsi hän taaskin.
»Läähätyttää», huohotti mies. »Hyvä Luoja, Nan, olipa se lentoa!»
Ennenkuin Nancy tointui, alkoi portailta kuulua askelten töminää. Hän juoksi ovelle, vetäisi sen kiinni ja lukitsi sen. Melkein heti alettiin sitä jyskyttää nyrkeillä.
»Avatkaa!» huudettiin ulkoa. »Avatkaa! Muutoin iskemme oven säpäleiksi!
Neiti, oletteko turvassa?»
»Jumalan tähden, poistukaa ovelta!» kirkaisi Nancy. »Hän on aseistettu ja aikoo ampua oven läpi.»
Eteisessä pääsi puoleltakymmeneltä mieheltä pelokas kiljaisu, ja sitten kuului kiroilua, jalkojen raapimista ja mätkähtelyä, kun miehet hätääntyneinä ehättivät suinpäin pois vaaralliselta kohdalta.
Käpertyneenä äänettömästä naurusta Nancy vaipui tuolille ja piteli kylkiänsä.
»Muodostakaa ketju hotellin ympärille!» komensi järjestysmies kadulla ikkunan kohdalla.
»Hänellä on revolveri», luikkasi joku hotellin alakerrasta.