Mutta takaa-ajajat huomasivat heti hänen erehdyksensä. Heidän hengästyneistä kurkuistansa pääsi käheä, voitonriemuinen luikkaus. Heidän rientäessänsä kapakan ohitse keikahti jokaiseen satulaan hahmo, ja samassa lähti puolikymmentä paimenratsua tavalliseen äkilliseen tapaansa kiitämään pitkin katua, niin että maa tömisi.
Sen äänen kuullessaan pakolainen loi yhden ainoan vilkaisun taaksensa, kumartui sitten vielä hiukan syvemmälle eteenpäin ja ponnisti eteenpäin kahta vinhemmin. Nyt Nancy erotti hänet ihan selvästi. Hän juoksi kuin siivekäs Merkurius vain varpaittensa tuprautellessa pölyä maasta, pää pystyssä, rikkinäisen paidan repaleet lepattamassa takana, tukan hulmutessa hänen juostessansa vastatuuleen. Nancyn sydän sykki rajusti. Hän olisi ollut valmis antamaan mitä hyvänsä hevosesta, jonka hän olisi voinut sijoittaa miehen vierelle, verrattomasta hevosesta, joka jättäisi paimenponit jälkeensä yhtä nopeasti kuin mies itse oli jättänyt niiden ratsastajat.
Mutta kamppailu oli ilmeisesti lopussa. Paimenponit olivat nyt päässeet täyteen vauhtiinsa, niiden hoikat kaulat olivat ojennetut eteenpäin, kuonot olivat vain muutamien senttimetrien korkeudella kadun tomusta ja vatsat keskellä harppausta tuskin sen korkeammalla. Jokaisella askeleella ne saavuttivat juoksijaa peloittavasti, ja heidän takanansa kiiruhti joukon loppuosa, kiljuen kiihkeästi ehättäessänsä mukaan otusta kaatamaan.
Taaskin pakolainen vilkaisi taaksensa. Nyt hän oli likellä hotellia, ja hevoset nelistivät vain muutamia metrejä häntä jälempänä. Hän oli ponnistanut uljaasti, mutta nyt oli kaikki lopussa.
Ja sitten —
Se kävi niin hämmästyttävän äkkiä, että Nancy tuskin uskoi silmiänsä. Pakenija juoksi ihan keskellä tietä. Seuraavalla hetkellä hän oli sujahtanut sivuun, hypännyt juottoaltaille ja niiltä edelleen katoksen reunalle. Ja kun sitten alhaalta kadulta kajahti jymisevä pettymyksen ja raivon karjunta, kääntyi hän pudistamaan nyrkkiänsä ratsastajille, jotka porhalsivat ohitse parhaiksi käden yltämättömissä. Heti senjälkeen hän pyörähti taaskin, hypähti Nancyn ikkunasta sisälle — ja tytön edessä seisoi Jerry Aiken.
»Te!» ähkäisi Nancy.
»Te!» kertasi Jerry.
»Mitä taivaan nimessä on tapahtunut? Oletteko tappanut jonkun?»
»Pahempaa; olen varastanut tämän teitä varten.»