Kimallellen dollari putosi maahan, ja uudelleen keräytyi miesparvi sen ympärille.
»Numeropuoli taaskin!» luikattiin. »Neiti voittaa. Numeropuoli on teidän, neiti.»
»Yksi kummallakin, järjestysmies», huusi tyttö. »Oletteko valmis?»
»Mutta mistä tiedän», valitti järjestysmies, »että hän alistuu ratkaisuun, jos hän häviää? Mistä tiedän, että hän tulee alas ja antautuu, jos minä voitan?»
»Mistäs hän tietää», huomautti Nancy puolestaan, »että te alistutte ratkaisuun, jos hän voittaa?»
»Minä sanon, mistä se tiedetään», huudahti Jerry Aiken äkkiä Nancyn takaa ikkunasta. »Siitä, että luotan Numero Kymmenen kunniantuntoon. Ja Numero Kymmenen saa uskoa, että minä olen rehellinen pelaaja.»
»Oikein puhuttu, naapuri», kiljuivat Numero Kymmenen miehet. »Te luotatte meihin, ja me luotamme teihin. Sallikaa neidin heittää, Bud!»
»Olkoon menneeksi», myöntyi järjestysmies. »Se ei ole oikein eikä se ole laillista; mutta minä pysyn sanassani. Tavalliset lait eivät ole sovitettuja Numero Kymmentä varten. Heittäkää kolikko!»
»Nyt se lähtee», vastasi Nancy, hypistellen viimeistä, kolmatta dollaria. »Jos voitatte, tulee hän alas ja antautuu vangiksi. Jos te menetätte, saa hän lähteä ihan vapaasti. Mitä sanotte, pojat? Ja jokainen teistä, jolla on häntä vastaan kaunaa, hautaa sen kaunan. Onko oikein ja rehellistä?»
»Olkoon niin», virkkoi Grogan. »Minun leukani on hellä, ja monet muut ovat saaneet vieläkin pahempia kolhaisuja. Mutta hän otteli miehen lailla, ja hän saa miehen kohtelun. Minä ainakin olen hänen puolellaan. Viskatkaa, neiti!»