Taaskin hän huokaisi.
»Eikä tyttö tarkoita mitään pahaa», jatkoi hän. »Sen kyllä näkee.
Kaiken syynä on se, Harris, että hän on liian kaunis.»
»Uh!» urahti Harris.
»Tytöt jakautuvat kolmeen luokkaan», filosofoi järjestysmies. »On tavallinen eli puutarhatyttö. Hän ei näytä juuri miltään, eikä häntä sanottavasti huomata. Mutta juuri sellainen nainen asettuu paikallensa, valmistaa kodin miehelle ja kasvattaa lapsia. Sellainen oli minun äitini — Jumala häntä siunatkoon — ja hyvin todennäköisesti oli teidänkin äitinne sellainen. Useimmiten hän saa känsiä käsiinsä, mutta hänen sydämensä pysyy hellänä. Sellainen on ensimmäinen tyttölaji. Heihin ei ensi näkemältä ihastuta, mutta he ovat se maaperä, jossa kunnolliset taimet kasvavat.»
Hän vaipui hetkiseksi mietteisiinsä.
»Sitten toinen laji», pitkitti hän senjälkeen. »Heissä on paljon katseltavaa. He ovat sieviä. He kiehtovat silmää. Miehet kääntyvät kadulla vilkuilemaan taaksensa heidän jälkeensä. Ja haaveksivat heistä myöhemmin. Jos menee tanssiaisiin, on heitä aina joku siellä. Ja miehet hyörivät pienessä kehässä heidän ympärillään.
— Tanssiaisten jälkeen on aina tappelunkahinaa, koska joku luulottelee, että hänet on syrjäytetty jostakin tanssista, tai jotakin sentapaista. Ja sellaisen naisen läheisyydessä väikkyy aina pieniä selkkauksia, kuten taivaanrannalla leijaileva pilvi uhkaa nostattaa myrskyn. Olettakaamme, että sellainen tyttö menee avioliittoon. Hänellä on ollut koko joukko miehiä valittavina; ikänsä loppuun saakka hän katuu sitä, että sitoi itsensä yhteen mieheen. Ja kun sitten syntyy lapsia ja hän muuttuu kellertäväksi ja ryppyiseksi, alkaa hän vihata ja sättiä puolisoansa.»
Taaskin järjestysmies vaikeni ja kokosi voimia lopettaakseen esityksenä.
»Senlaatuinenko tämä tyttö on?» kysyi Harris haukotellen.
»Ei ole», vastasi Bud terävästi. »Hän kuuluu omaan luokkaansa, Hän ei ole sievä; hän on kaunis. Kun hän katsoo mieheen, tuntui siltä kuin sähkökipuna hypähtäisi langasta toiseen. Hän saa miehen kuumenemaan ja värisemään vilusta samalla minuutilla. Hän ei ole vähääkään harkitseva. Hän on voimakas, mutta hän ei tunne voimaansa. Hän on kuin hevonen, jolle ei ole koskaan pantu niin paljoa kuormaa kuin se jaksaisi vetää. Hän etsii toimintaa miesten tapaan eikä välitä siitä, miten käy, kunhan hänellä vain on puuhaa.»