»Miten selviydyitte heidän kynsistään?» tiedusti Punainen Mack äänekkäästi, toivoen siten kääntävänsä Jerryn huomion pois Peten synkän vihaisista kasvoista.
»Olalleni laskeutui käsi», alkoi helläjalka sujuvasti, mikä osoitti hänen kertoneen tarinansa jo useita kertoja, »ja kun käännyin, oli vastassani neljä revolverinpiippua».
»No, minut saa —» aloitti Pete jyrisevällä äänellä.
»Ne lurjukset», sekaantui Punainen Mack puheeseen, luoden toistamiseen varoittavan katseen Peteen. »Neljä revolveria, niinkö?»
»Niin, sir, revolveri joka kädessä. Ihan varmasti he tunsivat minut. Missään tapauksessa he eivät jättäneet minulle minkäänlaista mahdollisuutta.»
»Hm», mutisi Pete ja liikahti niin, että hänen tuolinsa narautti kimeän vastalauseen.
»Tajusin, etten sillä hetkellä mahtanut mitään, vaan että minun oli nostettava käteni ylös. Sen vuoksi kohotin ne vastahakoisesti hiukkasen olkapäitteni yläpuolelle.»
»Hm», äänsi Pete.
»Jatkakaa», hoputti Punainen Mack. »Se on jännittävää.»
»Heti kun olin sen tehnyt», pitkitti kertoja, »työnsi toinen heistä kätensä liivintaskuuni ja veti esille setelitukon».