Punaisen Mackin kasvot lehahtivat tulipunaisiksi.
»Onko minun vartioitava häntä ja katseltava hänen riisuutumistaan?» sanoi hän käheästi.
»Luonnollisesti.»
»Minunko? Minun?» hoki Punainen Mack epäillen.
»Tietysti. Miksikä ei?»
Punainen Mack täräytti nyrkkinsä pöytään.
»Lempo minut vieköön, jos sen teen!» tiuskaisi hän äkäisesti. »Minä en ole senlaatuinen, sillä hyvä. Ei, sir; juttu loppuu juuri siihen.» Hänen poskensa kävivät melkein purppuraisiksi. »Hitto minut periköön, jos katselen naisen riisuutumista!»
»No, olkoon menneeksi», huoahti helläjalka. »Ei riidellä pikkuseikoista. Minä huolehdin hänestä itse.»
»Vielä yksi asia, tuttuseni», pisti Pete väliin katse kylmänä kuin välkkyvä jää ja ääni vaarallisen hiljaisena hänen laajasta kurkustansa lähteneeksi. »Jos se tyttö on säädyllinen, on häntä kohdeltava säädyllisesti. Pitäkää se mielessänne!»
»Soso!» Ja helläjalka syrjäytti varoituksen, heilauttaen kättänsä. »Häntä kohdellaan niinkuin hän ansaitsee. Ja sanon teille nyt, minä osaan käsitellä naisia.»