»Miehet, mitä tahdotte tyttärestäni?» tiedusti Scovil käheästi.
»Pois tieltä!» komensi Jerry kylmästi. »Muutoin käsken miesteni sitoa teidät ja viedä teidät pois kuten ison sianlihakimpaleen.»
»Minä en hievahda paikaltani», vastasi John Scovil varmasti, »ennenkuin tiedän, että tyttäreni —»
»Lähtee pitkälle ratsastusretkelle, ja te lähdette hänen kanssansa. Siirtykää tieltä. Kääpiö, paiskatkaa tämä lihava syöttiläs nurkkaan ja istukaa hänen päällänsä!»
Pete totteli julman perinpohjaisesti. John Scovil oli iso mies ja väkevä, vaikka olikin jo keski-ikäinen, mutta hän rimpuili Peten käsissä yhtä turhaan kuin lapsi rimpuilee äitinsä otteessa. Pete tarttui hänen toiseen käteensä ja toiseen jalkaansa, nosti hänet ilmaan ja sinkautti hänet huoneen soppeen. Itse seurasi Pete mukana, ja sitten tämä voimamies piti uhriansa tiukasti lattialla istumalla hänen päällänsä.
»Lempo!» karjui uhri-poloinen turhaan ponnistellessaan. »Tämä menee liian pitkälle — kuuletteko?»
Ja hän osoitti Jerry Aikenia niin uhmaavasti kuin hänen asemansa suinkin antoi myöten.
»Mitä tarkoitatte — menee liian pitkälle?» pilkkasi Jerry Aiken. »Minä johdan tätä leikkiä, ja te noudatatte määräyksiäni.» Hän kääntyi Peten puoleen. »Jos hän vielä kerran avaa suunsa, niin pankaa sen lihavan hupakon suuhun kapula!» käski hän rauhallisesti. »Ja nyt minä menen käsittelemään hänen tytärtänsä.»
»Jos te —» alkoi Scovil mylviä, mutta hänen sanansa muuttuivat epäselväksi, tukahdutetuksi korinaksi, sillä Kääpiö laski leveän, ruskettuneen kätensä miljoonamiehen kurkulle ja nojasi siihen — hyvin hiljaa.
Vilkaistuansa vielä kerran virnistellen heihin päin Jerry avasi Nancyn huoneen oven.