Hän teki sen varovasti. Tyttö oli varmastikin jo pelästynyt ulommasta huoneesta kuuluvaa temmellystä ja joko piiloutunut tai aseistautunut ja saattoi itsepuolustuksekseen toimia äkkipikaisesti. Hitaasti, hyvin hitaasti hän työnsi ovea auki, senttimetrin kerrallaan, kunnes kuuli hiljaista, heikkoa, pehmeätä ääntä, joka ei ollut kuisketta kuuluvampi, mutta jonka merkityksestä ei voinut erehtyä. Nainen nukkui ja kuorsasi nukkuessaan.
Jerry sysäsi oven selälleen, astui sisälle ja sulki oven jälkeensä.
VIII luku
Nukkuja herää
Niin, tyttö nukkui, toinen käsivarsi pään alla, ja hymyili unissaan. Nurkassa paloi lamppu sydän hyvin alhaalle kierrettynä, mutta se loi sittenkin siksi paljon valoa, että Jerry erotti selvästi tytön ja hänen kauniin muotonsa suloisen kaarevat viivat. Jerryn silmiin ei kuitenkaan tullut vähäisintäkään ihailun välkettä. Nauraa hohottaen hän pudisti nukkujaa olkapäästä — se ei suinkaan ollut kevyt kosketus, vaan sellainen, jollaisella työnjohtaja kiireellisenä heinäaikana herättää uupunutta työväkeään kello neljä aamulla. Hymy kaikkosi tytön huulilta, mutta hänen silmänsä eivät avautuneet.
»Nouskaa ylös!» huusi rosvo, tarttui tytön käteen ja kiskoi hänet istumaan vuoteeseen.
Nancy tuijotti mieheen hartaan haukotuksen siristäessä hänen silmiänsä.
Hajamielisesti hän hieroi rannettansa, jota toinen oli kouristanut.
Äkkiä hänen kasvoillensa välähti kummastuksen ilme.
»Kuka te olette?» kysyi hän, vetäen peitettä tiukemmin olkapäittensä ympärille.
»Olen mies, joka vie teidät ja isänne ratsastusretkelle.»
»Vai niin?» mutisi tyttö, taaskin heti haukotellen. »Niinkö? Sanokaa isälle, että minä en ole innostunut ratsastukseen.»