Samalla ei Rassmann koskaan unhottanut, että hänellä kotiystävänä ja sosialistina oli aina vanha oikeutensa sosialistirouvaa kohtaan. Hän kietoi käsivartensa rouva Schornin vyötärölle, aivan kuin tämä olisi hänen vaimonsa, jota hän lohdutteli, eikä erään toisen.
Mutta hänellähän oli oikeus siihen, sillä: "Toverin vaimo oli myös hänen vaimonsa".
Oikeuden istuntopäivä tuli. Kaupungissa sellaisessa kuin X oli tämä tapaus, joka piti mieliä kiihkossa.
Oikeussaliin eivät mahtuneet kaikki uteliaat, jotka virtailivat saapuville katsoakseen Schornia kasvoista kasvoihin.
Syytöskirja luettiin, todistajat, jotka kaikki puhuivat Schornia vastaan, tekivät valansa, ja hän — kielsi kaiken. Se oli vanha juttu.
Hänen äänensä kuului rauhalliselta, vaatimattomalta ja kohteliaalta kuten aina.
Hän ei tiennyt, miten rahat olivat tulleet hänen taskuunsa. Kaikki olivat liittoutuneet häntä vastaan, mutta hän oli viaton, sen tiesi parhaiten hänen omatuntonsa. Jumala tuomitsisi kyllä kerran ne, jotka hänet tuomitsevat tänään.
Kun hän oli tämän sanonut lujalla äänellä, värisi jokainen, ikäänkuin olisi sen totuudesta vakuutettu; mutta kuka voi syytettyä auttaa? Ei kukaan. Yksi sentään. Takana istui nurkkaan kyyristyneenä, tuskin näkyvissä pieni kähertäjä ja hiustenleikkaaja Pätzoldt yhteenpuristetuin huulin. Hän olisi voinut astua esiin ja kertoa kuinka oli nähnyt Rassmannin hyppäävän ulos ikkunasta, ja koko asiankäsittely olisi silloin saanut toisen käänteen. Mutta Marat toisen viha porvaristoa kohtaan ja erittäin tätä miestä, joka oli hänestä käyttänyt sanoja "huono seura", oli suurempi kuin hänen oikeudenrakkautensa. Todellinen syyllinen sai pikemmin olla vapaalla jalalla kuin tämä Schorn. Rassmann kyllä saisi katua tekoaan! Siihen oli Pätzoldtilla suunnitelmansa valmiina. Mutta ensin täytyi Schornin kaatua.
Ja kenpä tiesi pitäisikö Schorn siitä, jos Rassmann tehtäisiin epäluulon alaiseksi? Siitä saattoi pieni kähertäjä pian saada todistuksen.
Oikeus tahtoi juuri vetäytyä neuvotteluun, kun tuomarit vielä kerran panivat viisaat päänsä yhteen. Syntyi yleinen liike. Viime hengenvedossa oli vielä ilmottautunut uusi todistaja. Muuan Ehlertin naapuri luuli nähneensä varkauden aikana "herra Rassmannin, Schornin liiketoverin", kuinka tämä poistui Ehlertin talosta ja meni yli kadun. Hän luuli voivansa tuntea aivan varmasti mainitun herran, ja tahtoi mennä siitä valalle.