Rassmannin oli muutamia kertoja sallittu puhutella Schornia vankilassa virkamiehen läsnäollessa. Luonnollisesti ei Rassmann sitä tehnyt mielellään, mutta hänen täytyi se tehdä, vanki oli häntä halunnut tavata. Hanna tahtoi myös nähdä miestään, mutta Rassmann osasi sen estää, sanoen: "Vilhelm käski sanoa nimenomaan, ettette tulisi — hänenhän täytyy kuitenkin muutamain päiväin kuluttua päästä vapaaksi".
Oi, hän oli lujasti vakuutettu, että toveri kyllä tuomittaisiin.
Muutaman kerran heidän keskustellessaan sai Schorn myös tilaisuuden kysyä hiljaa: "Kuinka on vaalisi laita?" — "Hyvin, hyvin, oivallisesti", vastasi Rassmann, "niin pian kuin olet vapaa, lähden matkalle. Kymmenen päivän kuluttua on ratkaisu. Minut on yksimielisesti asetettu ehdokkaaksi ja pääsen lävitse. Siinä ei ole epäilemistäkään."
Se oli lohdutus Schornille yksinäisyydessään.
"Pidä kaikki kunnossa ja sano Hannalle, että sinä saat kaikkia asioita hallita ja vallita kuten tahdot. Kun ei minua ole siellä, olet sinä herra talossa. Onhan sinulla valtakirjani, ja mikä minun on, se on sinun, sen tiedät jo aikoja sitte. Mutta odotas", lisäsi hän nopeasti, "kirjotan sen mieluummin itse Hannalle, tiedäthän, millaisia naiset ovat —"
Ei ollut vaikea saada paperia ja kirjottaa se heti. Ja kun avoimessa kirjeessä ei ollut mitään epäiltävää, saattoi Rassmann ottaa sen mukaansa.
Nyt oli hänellä mustaa Valkosella — hän oli herra.
Oi, kuinka hän osasikaan kotona näytellä murheellista ja sanoi Hannalle kymmenen kertaa tunnissa, ettei hän voinut olla onnellinen liikettä johtaessaan. Oi, kuinka hän yhtenä minuuttina surkutteli ystävätään, ja toisena valoi pisaroittain myrkkyä nuoren vaimon mieleen, että tämän täytyi uskoa miehensä syyllisyyteen.
Kun Hanna sitte sanoi: "Mutta, Gustav, minä en voi sitä uskoa, se. olisi ikuinen häpeä nimellemme", — niin oli Rassmannilla vanha reseptinsä, joka kuului aina samoin: "Mutta me olemme kaikki ihmisiä, Hanna, ja voimme tehdä syntiä. Vilhelmillä on salaisuudessa täytynyt olla paljo velkoja, mihin hän muuten olisi tarvinnut viisisataa taalaria? Kenties ei liike ole viime aikoina käynyt niin hyvin — hänen on täytynyt tehdä se epätoivossaan —"
Tämän sanoi hän niin usein ja sellaisella valittavalla äänellä, että usko miehensä syyllisyyteen täytyi piintyä rouva Schornin mieleen.