"Näetkös, Hannaseni, siihen ei miehesi kelpaa, hän ei ymmärrä siitä mitään, silloin saat kysyä Gustavilta, hän ymmärtää pukuasiat paremmin."
Samassa oli hän tehnyt sen havainnon, ettei Rassmannilla ollut enää kupissaan; heti huomautti hän siitä vaimolleen. Sellaiset seikat eivät hyvältä Schornilta jääneet huomaamatta milloinkaan, kun ne koskivat hänen kuuluisan aatetoverinsa ruumiillista hyvää, mutta hänen vaimonsa puku — hm —
Mutta Hanna oli huomannut, että puku "sopi erittäin hyvin".
Tästä hetkestä lähtien kantoi hän tätä niin usein kuin vain taloustoimensa sen sallivat.
Nämä olivat pikkuseikkoja, jotka eivät Schornin silmään pistäneet, mutta kyllä Rassmannin, ihmiselämän terävän tarkastajan ja naisellisen turhamaisuuden tuntijan silmään. Eikä mikään ollut luonnollisempaa kuin että hänessä täten yhä vahvistui luulo, että Hanna yllytti häntä mielistelyssään, ja ajan oloon alkoi hän tulla niin tuttavalliseksi, että se usein meni luvallisten rajojen ylitse. Mutta rouva Schorn ei sellaisessa tuttavallisuudessa huomannut mitään sopimatonta; olihan agitaattori hänen miehensä paras ystävä!
Olisipa hän tiennyt, kuinka ja missä Rassmann vietti tuntejaan päivisin ja kuinka tämä tuhlasi hänen miehensä rahoja, olisipa hän nähnyt tämän vain muutamia minuutteja eilisellä tuulellaan, juopuneiden toveriensa keskellä; sylissään vanha "tuttava" berliiniläinen ilotyttö, joka niitti suosiota rivoilla ja kaksimielisillä kupleteillaan — hänet olisi varmaan vallannut inho miehensä ystävää kohtaan.
Mutta rouva Schorn ei tiennyt kaikesta tästä mitään.
Kun hän kysyi mieheltään: "Mitä hommailee sitte Rassmann kaiket päivät?" sai hän aina saman vastauksen: "Kyllä hän hommaa, Hannaseni, olen häneen aivan tyytyväinen, vaikka muuten en ole vaatinut häneltä mitään. Hän on minulle todellinen tuki ja vapauttaa minut niin monesta käynnistä. Hän on jo hankkinut parisen hyvää tilausta; hän ymmärtää puhua."
Schorn petti itseään ja vaimoaan rakkaan, hyvän ystävän hyvinvoinnin tähden; mutta talon rauha jäi siten ennalleen — vakuutukselleen uskollisen käsityöläismestarin mielestä!
Hanna sai siten yhä paremman käsityksen Rassmannin hyvistä ominaisuuksista, ja hänen miehensä iloitsi, hän aina tuollaisissa tilaisuuksissa sanoi: "Hän näyttää tosiaankin olevan hyvä ihminen, joka on vilpitön kaikissa asioissa."