Tilaisuus siihen tarjoutui helposti.
Eräänä iltapäivänä ilmottivat muutaman näyttelijäseurueen listat, että illalla esitetään metsästysseuran talossa muuan ranskalainen ilveily. Tämä oli Rassmannin mieleen ja aivan omiaan asettamaan hänen ystävänsä vaimon silmien eteen epäsuhtaisen avioliiton seuraukset.
"Tahtoisin mennä illalla metsästysseuran talolle, siellä annetaan sangen kaunis kappale, jota Berliinissä on esitetty hyvin usein. Mutta yksin en tahtoisi mennä — jos sinä tahtoisit tulla mukaan —"
Schorn iloitsi tästä päähänpistosta.
"Kas, se olisi sinun pitänyt tehdä jo aikoja sitte."
Sitte sanoi hän, ettei hänellä ollut aikaa; hänen täytyi vielä välttämättä sorvata pari pulikkaa. Rassmann tiesi sen; hän edellytti juuri sitä mitä nyt oli tuleva.
Schorn jatkoi nopeaan:
"Mutta ota toki Hanna mukaan, hän näkee yleensä niin harvoin sellaista. Voittehan mennä niin usein kuin tahdotte. Ettemme ole sitä ennen ajatelleet! Sitte annetaan seurahuoneella säännöllisesti konsertteja, niissä voitte myös käydä. Puhun heti siitä Hannalle."
Iloissaan, kuten aina, kun voi suurelle toverilleen valmistaa iloa, riensi hän pois ja asia oli pian selvä.
Huvitukset alkoivat.